*

JairiPalonen

Ruotsin kielelle ei ole perusteita !

  • Miksi lukea kieltä, kun sitä arjessa ei kohtaa ?
    Miksi lukea kieltä, kun sitä arjessa ei kohtaa ?

Pakkoruotsi kielletty kavahdettu aihe johon vieläkään ei uskalleta kaksikielisissä paikkakunnilla ottaa kantaa, ettei leimautuisi.Tämän huomasin kun noin kahdeksan kuukauden aikana mielipiteitä julkaistiin paikallisiin lehtiin.Palautus kommenteissa en saanut yhtäkään järkevää selitystä "pakkoruotsille"-muuta kuin perustuslakiin vedoten sekä historiaan. Kun minuun tänä vuonna eräs suomalainen opiskelijajärjestö otti sähköpostitse yhteyttä, jos alkaisin täällä alueella kirjoittamaan vapaasta kielivalinnasta mielipiteitä, sekä syitä minkä takia sitä tukahdutetaan, olivat lukeneet erään lehden plogiani, perustelut olivat hyviä, että harkinnan jälkeen suostuin, vaikka tiesin että joudun yleiseksi " kusitolpaksi" Toisaalta näitä ikäviä juttuja on minun puolestani julkaisut Keskipohjanmaa lehti en minä.

Minä välitän ihmisten nuorten sekä suomalaisten opiskelijoiden mielipiteitä ja tunteita pakkoruotsista, sekä tilastoja, tutkimuksia pakkoruotsin järkevyydestä 2000-luvulla.Mitä perustuslakiin tulee, siellä ei lue että "kaikkien" suomalaisten tulee lukea pakkoruotsia, ja tämä on perustuslain suurin ongelma.Pakkoruotsi alkaa kääntymään ruotsinkielisiä vastaan ja tämän pitäisi päättäjienkin, median sekä meidän kaikkien yhdessä huolestua ( äskettäin julkaistu e2 tutkimus , miksi opiskella kieltä, jota he ei arjessa kohtaa?) Historiallisiin syiden vedoten, RKP:n oma kielipolitiikkaa rikkoo suomalaista demokratiaa ja yhteisöllisyyttä, syy ei ole kielivähemmistön, joita kaikki suomalaiset kunnioittaa.

( mitä suomen historiaan ja yhteiseloon tulee ruotsin vallan alla on se aivan eri lukunsa)

Vapaan kielivalinnan puolustaminen muuttuvassa globaalikielimailmassa ei ole ruotsinkielen eikä kulttuurin kieltämistä, eikä millään muotoa ruotsinkielisiä vastaan, mielipiteet ovat olleet vapaan kielivalinnan puolesta. Somen ja lehtien mielipiteitten myötä tunteita herättävästä pakkoruotsista Somessa, ovat kieliriitojen  jatkuva aihe vuodesta toiseen -miksi?

Miksi vapaaehtoisuus nähdään huonona pakon sijaan, vaikka suuri enemmistö suomalaisista kansalaisadressien myötä sitä haluaa. Yleensä länsimaisessa demokratiassa kannatusta saa vapaaehtoisuus eikä pakko.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Yleensä länsimaisessa demokratiassa kannatusta saa vapaaehtoisuus eikä pakko."

Joitakin pakkoja on kaikissa länsimaisissa demokratioissakin. Esimerkiksi oppivelvollisuuslaki on yleinen käytäntö ja Suomessa se on ollut voimassa jo 1800-luvulta lähtien. Erikseen sitten päätetään mitä se oppivelvollisuus pitää sisällään, mutta ruotsin kielen opiskelun kohdalla ei erikseen voi periaatteellisella perusteella vedota tuollaiseen länsimaisen demokratian perusolemukseen. Eihän kukaan siihen vetoa myöskään lukutaidon opettamisen kohdalla.

Käyttäjän MikaelSchulman kuva
Mikael Schulman

Ja taas kirjoitus "pakkoruotsista", aiheesta josta ei muka "uskalleta ottaa kantaa, ettei leimautuisi". Oletko hyvä mies tosissasi? Täällä Puheenvuoro-sivulla mainitsemasi aiheen kimppuun käydään koko ajan, enemmän tai vähemmän hienotunteisesti.

Mietin 1980-lukua, jolloin suolimaisuuden liitto aloitti "pakkoruotsin" vastaisen kampanjansa, johon alusta alkaen kuului suomenruotsalaisten vastaisen vihan lietsominen ja erilaisten valheiden levittäminen. Muistammehan miten vuosien varrella on manattu kaksikielisyyden kalleutta, väitetty suomenruotsalaisten sotilaiden olleen sodassa pelkureita, kehoitettu "isänmaallisia suomalaisia" surmaamaan "sortajansa" Lallin esimerkkiä noudattaen, ja niin edelleen. Vaikka eräät ns. "kielivapaudella" hurskastelijat tuon tuosta tähdentävät ettei heillä ole mitään ruotsinkielisiä vastaan, heidän ympärillään pyörii jatkuvasti noita yksi kieli tylsä mieli-räyhääjiä.

Silloin ammoin, 80-luvun juppivuosina, suolimaisuuden liiton johdossa oli kypsään ikään ehtineitä herroja, jotka eivät osanneet kovin hyvin englantia. He keksivät väittää suomalaisen tankeroenglannin olevan ruotsinkielen syytä.

EU-jäsenyyden myötä 1990-luvulla suomalaisten heikosta ranskan ja saksan taidosta ruvettiin huolehtimaan, ja kyllähän suolimaisuusliittolaisilla oli ratkaisu valmiina: pakollinen ruotsi olisi opetuksessa korvattava näillä tärkeimmillä kielillä.

Viime vuosikymmeninä venäjän ja kiinan kielen tärkeys on noussut, vaikka onkin ilmeistä että henkisellä tasolla Suomella on sangen vähän yhteistä näiden maiden kanssa. Se ei ole estänyt suolimaisuusliittolaisia uskottelemasta, että kunhan "pakkoruotsi" saadaan poistettua, niin suomalaisten venäjän- ja kiinantaito paranee kertalaakilla.

Päämäärä on pysynyt samana, argumentit vaihtuneet.

En lähde puolustelemaan pakollista ruotsinopetusta yhtä innokkaasti kuin eräät toiset. Laaja kielitaito on tärkeä pienelle kansakunnalle, ja kaikki eivät voi opiskella kaikkia kieliä. Mutta minusta "kielivapaudesta" jauhavat voisivat lopulta avoimesti tunnustaa, että heidän perimmäisenä tavoitteenaan on ollut, ja on edelleen, ruotsin kielen hävittäminen Suomen julkisesta elämästä. Huoli suomalaisten kielitaidosta on pelkkä tekosyy.

Nyt lähden tekemään kiinan kielen kotitehtäviä...

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Kenelläkään puolueella ei ole oikeutta määrittää suomalaisuutta muiden puolesta – jokainen meistä kokee suomalaisuuden omalla tavallaan. Kieli ei saa olla politiikan tekoväline, ei pohjoismaisessa yhteistyössäkään, koska se on meidän omaa identtiteettiä.

Identiteetti on ihmisen oma asia, yksityisomaisuutta. Minä olen suomalainen eikä sitä voi kukaan kiistää. Samalla tavalla minulla ei ole oikeutta määrittää jonkun toisen puolesta kuka hän on ja mihin hän kuuluu. Suomalaisia ovat kaikki, jotka tuntevat itsensä suomalaisiksi, ja tulevat toimeen tasavertaisesti suomalaisten kanssa . Ei ole mitään suomenmielisyyttä vaatia puhumaan samaa kieltä, jotka asuvat kanssamme

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Pisa-tutkimus muistuttaa, että Suomessa on 600 000 ihmistä, jotka eivät osaa elämässä tarpeellisia taitoja, kuten riittäviä atk-, luku- ja kirjoitustaitoja. Miten nuo onnettomat selviävät elämässään ilman suomen kielen lukutaitoa? Eikö heille olisi pakkoruotsin tuntien sijasta voinut opettaa oman suomen kielen lukutaitoa? Vahinko vain, että päättäjät eivät ymmärrä tai eivät halua tätäkään ongelmaa näkemään ja poistamaan sen pakollisuutta mahdollisimman pian

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"eivät ymmärrä tai eivät halua tätäkään ongelmaa näkemään ja poistamaan"

Kirjoitatko huonoa ja virheellistä suomea korostaaksesi pakkoruotsin haitallista vaikutusta?

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Äidinkieltä opetetaan vähintään 42 vuosiviikkotuntia* koko perusopetuksen aikana, eli 1596 oppituntia. B-ruotsia 6, eli 228 oppituntia. Miten luku- ja kirjoitustaidoltaan heikkojen suomenkielisten nuorten osaaminen on kiinni noista 228 oppitunnista? Ei mitenkään. Heillä on hyvin yleisesti huomattavan paljon muitakin vaikeuksia elämässään kuin heikot taidot kouluaineissa. He ovat sitä ryhmää, joka ei panosta kouluun yhtään, ei missään aineessa. Vika ei aina ole heissä eikä ainakaan aivokapasiteetissa, koska perusopetus on oikeasti pala kakkua, jos tuollainen anglismi sallitaan, normaaliälyiselle. Todelliset oppimisvaikeudet toki sitten erikseen.

Koetahan päättää, kuuluuko ruotsista vapautuviksi suunnitellut tunnit käyttää johonkin muuhun kieleen vai syytätkö ruotsin opiskelua kaikista kouluongelmista, oikeista ja keksityistä. Jos ei opi edes äidinkieltään kunnolla, niin vaaditaan kyllä pientä isompi ihme, että vaikkapa venäjän tai kiinan opiskelussa saisi mitään tuloksia.

...
* 1 vuosiviikkotunti laskennallisena yksikkönä on 38 oppituntia, eli 1 oppitunti viikossa koko lukuvuoden 38 työviikon ajan.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Juha Kuikka :
Ruotsin kielen asema ei heikkenisi lukio-opintojen vapaaehtoisuuden myötä. Kaikki halukkaat lukisivat ruotsia edelleen ja entistä motivoituneemmassa joukossa. Haluttomat puolestaan eivät opi ruotsia nykyisilläkään pakkojärjestelmillä. Lukio-opintojen vapaaehtoisuus ei myöskään heikennä ruotsin perustuslaillista asemaa tai ruotsinkielisille taattuja palveluja.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Pitäisi tehdä päinvastoin: Perusopetukseen valinnainen toinen kotimainen kieli, mutta lukioon pääsyn ehdoksi hyväksytysti suoritettu b-oppimäärä toisesta kotimaisesta kielestä. Ja lukiossa sitten nykytapaan pakolliset toisen kotimaisen kielen kurssit, mutta niin tehokkaina ja laadukkaina, että jo lukiossa voisi suorittaa alta pois ns. virkamiestutkinnon. Tällä menettelyllä ’kielisoturit” saisivat kauan kaipaamansa vapauden jälkikasvulleen ja sivistyneistö osaisi yhä molempia kotimaisia. Win-win, kuten kolmannella kotimaisella sanotaan.

Käyttäjän NikoPalmu kuva
Niko Palmu

Tämä ehdotus alkaa olemaan oikeaan suuntaan. Parempi win-win tilanne tulee kuitenkin, kun vain pakkoruotsin kannattajien lapsilta vaaditaan hyväksytysti suoritettu b-oppimäärä toisesta kotimaisesta kielestä lukioon ja lukiossa pakolliset toisen kotimaisen kurssit. Muille oppilaille kelpaisi minkä tahansa kielen suoritettu b-oppimäärä ja valinnan vapaus kielestä lukiossa. Näin "sivistyneille" jäisi vieläkin pitää pakkotamisen ilon sekä ylemmyydentunne muiden kielten osaajia kohtaa, mutta muiden ei tarvitsisi kärsiä siitä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #23

He kärsivät siitä sitten työmarkkinoilla. Ei pelkästään virkamiesruotsin taitamattomuuden vuoksi, vaan muutoinkin. Lukiolaisten kun oletetaan päätyvän muunlaisiin töihin kuin puhtaasti tuotannollisiin sellaisiin ja niissä kommunikaatiotaito sekä kielen ymmärtäminen on entistä tärkeämpää laajenevan pohjoismaisen yhteistyön myötä.

Olisi lapsia kohtaan eriarvoisuutta lisäävä tekijä, jos heidän vanhempiensa viisaus näin olennaisesti vaikuttaisi tulevaisuuteen verrattuna vähemmän viisaiden vanhempien lapsiin.

Käyttäjän NikoPalmu kuva
Niko Palmu Vastaus kommenttiin #25

Virkamiestutkinto on ainoa miten tuossa kärsisi. Yritysten virallinen kieli on suurimmaksi osaksi englanti ainakin pohjoismaissa. Muualla maailmassa varmasti tarvitaan paljon muitakin kieliä ja se kieli ei ole ruotsi joten muualla taas hyöty olisi suurempi. Ja en maininnut, että lapsi ei saisi ruotsin kieltä ottaa. Mainitsin vain, että pakotus koskisi ainoastaan "viisaiden" vanhempien lapsia. Näin "viisaat" vanhemmat saisivat vieläkin jostain pakottamisen iloa ja ylpeyttä, että heidän lapsensa osaavat ruotsia mieluummin kuin muita kieliä.

Nyt on jo pakkoruotsin kannattajat mainittu täällä viisaiksi ja sivistyneiksi verrattuna vapaan kielivalinnan kannattajiin. Eli myös paremmuuden tunnekkin teille jäisi :)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #25

Nyt kyllä Juha puhut vastoin parempaa tietoa, sillä ruotsi ei enää ole samassa asemassa kuin joskus kauan sitten vanhaan aikaan, mutta siitä on jo kauan.

Englantia puhutaan kaikkialla työmarkkinoilla, niin Suomessa kuin Ruotsissakin ihan ensisijaisesti. Ruotsia puhuvat tietysti keskenään ne, joille se on äidinkieli tai muuten ovat täysin kaksikielisiä. Virkakielenä englanti on yhteisyrityksissämme jo täysin luonnollinen valinta.

Toisaalta taas esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa englanti ei vielä ole niin sujuvasti lyönyt läpi koko kansan kuten Ruotsissa, joten siksi näitä kieliä pitäisi voida opiskella ruotsin tilalla ainakin suurin osa opiskelijoista. Sama juttu on Venäjällä, sielläkin englantia osaa vain uusi uljas nuorisi hyvin, mutta vanhat vain saksaa.

Pitäisi jo Suomenkin pystyä päivittämään vieraat kielet nykyaikaan. Avuttomat poliitikot eivät siihen uskalla puuttua, kun puoluejohto on aina yhtä pelokas ja haluton uudistumaan... Ei kukaan ole ehdottanut ruotsia lopetettavaksi, mutta vapaaehtoinen aine se pitäisi kaikille ehdottomasti olla! Tässä ei yhtään ajatella nyt koko Suomen parasta ja vientiteollisuutemme etua.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

JP: "Ruotsin kielelle ei ole perusteita !"

Tästä aihepiiristä on keskusteltu ja kiistelty vuodet.

Koska otsikkosi on iskulausemainen, vastaan iskulausemaisesti ja avaan sitten käsitystäni: Ruotsin kielelle sekä on että ei ole perusteita. Tällä tarkoitan sitä, että ilman muuta ruotsinkielisellä väestönosalla on oltava mahdollisuus asioida viranomaisyhteyksissä (sote, YLE, poliisi, oikeuslaitos) äidinkielellään kaikkialla maassa, koska ruotsi on maan virallinen kieli koko valtakunnassa. Eri asia sitten on, miten ruotsinkielinen saa yksityisellä sektoria palvelua alueilla, joilla ruotsia kuulee harvoin. Maassamme elää yhä ihmisiä, jotka äidinkielensä ohella eivät ainakaan sujuvasti tule toimeen toisella virallisella kielellämme (enemmän heitä on suomenkielisissä kuin ruotsinkielisissä, sillä kielellisen vähemmistön elinehto on tulla toimeen valtakunnan pääkielellä, joskin suurin kielivähemmistö on enemmistönä tai jokseenkin tasavahvana suurella osalla niistä alueista, jossa ruotsinkielisiä asuu).

On selvää, että kaikille pakollinen kouluruotsi koko valtakunnassa on muutettavissa ja myös muutettava asiaintila - Suomi kun on vallitsevassa tilassa ainoa esimerkki maailmassa. Samalla kuitenkin koululaitoksen ruotsinkieli (mieluummin takaisin se aloitusajankohta 7. luokalle, yläkoulun alkuun) jokseenkin nykyisenä on perusteltua alueilla, joilla ruotsia käyttää äidinkielenään merkittävä osa väestöstä. Tällaisia alueita ovat koko Uudenmaan rannikko ml. pääkaupunkiseutu, suuri osa Varsinais-Suomesta ml. Turku, koko Pohjanmaan maakunta, Keski-Pohjanmaalta Kokkola.

Kirjoitin joitakin vuosia sitten seuraavan:

-------------------------------------------------------------------------

Ruotsin asema Suomessa Italian esimerkin valossa

Lisäänpä lusikkani kattilaan, jossa hämmennetään pakkokielisoppaa. Ehkä tästä joskus tulee valmista, sanoisi optimisti. Aloitetaan kahdella wikipaketilla, joista ensimmäinen kuvana on kiva eli helppo: Etelä-Tirolin kielisuhteet ja jälkimmäinen luettelo Italiassa puhuttavista vähemmistökielistä puhujamäärineen.

http://it.wikipedia.org/wiki/File:Language_distrib...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Italian_kielet

Eurooppa on suurelta osaltaan kielellinen tilkkutäkki, ja valitsen tässä verrokkiesimerkiksi Suomelle asioiden järkeistämistä varten Italian. Samalla tässä on matkailuehdotus opetusministeriön asiasta vastaavalle virkamiehistölle ja ministerille itselleen. Matkailu avartaa, ja uskon eurooppalaisten kollegoiden ojentavan auttavan kätensä, jotta suomalaiset saavat tolkkua asioihinsa. Mielestäni maan pohjoinen provinssi Südtirol/Alto Adige on otollinen malli omaksuttavaksi Suomeenkin.

Italiassa on aina riittänyt tulijoita, ja niinpä maassa on monia historiallisia kielivähemmistöjä, joiden asemat poikkeavat toisistaan. Maan pääkielihän on tunnetusti italia ja mielestäni tapa, jolla maan saksankielisten asiat on hoidettu, soveltuu hyvin malliksi, miten me voimme järjestää ruotsinkielistemme oikeuksien toteutumisen. Südtirol eli Alto Adige on pääosin saksankielinen provinssi Italiassa ja se rajoittuu pohjoisessa Itävaltaan. Asukkaita on noin puoli miljoonaa eli vajaa prosentti maan koko väestöstä. Provinssissa saksaa puhuu äidinkielenään vajaat 70 prosenttia, runsas neljännes italiaa ja loput puhuvat äidinkielenään retoromaania (ladino, vähemmistöstatus turvana). Alue kuului ensimmäisen maailmansodan loppuun asti Itävaltaan ja separatistisia pyrkimyksiä on esiintynyt aiemmin. Saksaa edelsi germaaninen murre, jota alueella alettiin puhua germaanien kansainvaellusten myötä, ja aiemminhan alue oli latinalainen. Nykytilanne on se, että saksa on alueellinen virallinen kieli ja myös italia on virallinen. Suurimmalta osaltaan maaseutupaikkakunnat ovat miltei tyystin saksankielisiä. Alueen pääkaupungissa Bolzanossa on yliopisto, joten saksankielisillä on mahdollisuus korkea-asteen opintoihin äidinkielellään.

Tästä ei kuitenkaan seuraa se, että koko Italiassa saksaa opiskeltaisiin kouluissa pakollisena oppiaineena. Muuallakin Pohjois-Italiassa kuin vain tässä provinssissa saksa on merkittävä turismin ja kauppasuhteiden vuoksi. Saksasta on hyötyä mm. suurten järvien (Como, Garda, Maggiore) majoitus- ja ravintolapalveluissa. En tiedä, miten paljon näiden alueiden kouluissa silti saksaa tarjotaan valinnaisena oppiaineena.

Ahvenanmaan mallin vastinekin Italiasta löytyy ja se on Aostan laakso, pieni, noin sadantuhannen asukkaan provinssi Alpeilla. Täällä virallinen kieli ei ole italia lainkaan, vaikka Italiassa ollaankin. Virallinen kieli on ranska, jota tosin vain vähemmistö aostalaisista puhuu äidinkielenään. Suurin osa puhuu arpitaania, joka voidaan yksinkertaisuuden vuoksi suomentaa nimellä provensaali, jota taas useampi miljoona ihmistä puhuu ensimmäisenä kielenään myös Ranskassa. Koska provensaalin asema on nykyään enempi murre, on viralliseksi kieleksi valittu ranska (tilanne on sama kuin jos rikssvenska olisi virallinen muoto suomenruotsalaisilla alueillamme todellisuudesta huolimatta). Italia, provensaali ja ranska ovat kuitenkin latinalaisina kielinä niin lähellä toisiaan, että todellisuudessa Aostassa ummikkoitalokin tulee varmasti toimeen.

Monin paikoin maassa on muita vähemmistöjä. Etelässä, saappaan korossa sekä Sisiliassa asuu parikymmentätuhatta griconkielistä (kreikka), mutta he ovat kaksikielisiä. Kielellä ei ole virallista vähemmistöstatusta eikä varmuutta ole, onko se säilynyt joko Magna Graecian ajoista 2500 vuotta sitten, vai ulottuuko historia "vain" Bysantin aikaan, siis keskiajalle. Niin tai näin, erityistä suojelua ei ole tarvittu ja vähemmistö on siis säilynyt. Lähellähän on myös emämaa Kreikka. Albaniankielinen vähemmistökin on ja sekin on peräisin vuosisatojen takaa, elinvoimainen tämäkin noin sadantuhannen ihmisen moniaalla hajallaan elävä kaksikielinen vähemmistö. Albanialla on vähemmistöstatus.

Mitä siis sanon: Suomessa on aika siirtyä alueelliseen kaksikielisyyteen realiteettien mukaisesti. En näe muita vaihtoehtoja, vaikka tämän toteutumista voidaan tietysti edelleenkin jarruttaa, jos halutaan. En pidä pakkoruotsista, mutta kylläkin ruotsista. Oletan, että tarpeet täyttyvät nykyistä paremmin vailla pakkoa ja oletan, että ruotsin valitsee joka tapauksessa aika moni. Motivoitunut muuten oppii paremmin.

Minusta on realistista, että Pohjanmaan maakunta on jatkossakin kaksikielinen, paitsi umpisuomenkielinen Kyrönmaa. Keski-Pohjanmaalla samoin Kokkolan kaupunki ilman liitosalueita. Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla selkeästi kaksikieliset alueet pysyvät jatkossakin kaksikielisinä.

On vielä eräs asia: kansainvälisiin sopimuksiin Ahvenanmaan asemasta ei tarvitse eikä pidäkään kajota. Ei siis muuteta statusta mitenkään. Silti maakuntahallitukselle voidaan esittää, että sekin voi (edes kerrankin) osoittaa good williä turvatakseen omasta, vapaasta tahdostaan maakunnan suomenkielisten aseman, jota nyt ei ole lainkaan. Brändön väestöstä nimittäin miltei viisitoista prosenttia puhuu äidinkielenään suomea ja Kumlingessakin noin yhdeksän prosenttia. Maarianhaminassa asuu 500-600 suomenkielistä, joka prosenttilukuna on noin viisi, mutta määränä merkittävä pienessä kaupungissa. Suomenkielisten lapsilla ei siis ole mahdollisuutta suomenkieliseen päivähoitoon, kouluissa suomenkielisillä ei ole mitään ns. kotikielen opetusta, seurakunnissa ei ole suomenkielistä toimintaa. Kaikki tämä, ymmärtääkseni, on järjestettävissä - jos hyvää tahtoa löytyy.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minulla oli myös Italiassa yllättävä kielikokemus, kun minut oli kutsuttu viettämään viikonloppua erään tuttavaperheen luokse, johon olin tutustunut Comossa työskennellessäni.

He neuvoivat minua ottamaan "alischafon" (=kantosiipialus) Comon keskustorin satamasta ja matkaamaan sillä Como- järveä pitkin pohjoisimmalle pysäkille Colicoon. Sieltä he sitten minut noutivat autolla ja ajoimme Morbegno -nimiseen kylään, jossa heillä oli talo viinikellarineen ja -tarhoineen. Lisäksi heillä oli vuoristossa jonkin matkan päässä "mökki", jossa kävimme myös viettämässä tovin aikaa.

Siellä "vuoristomökin" lähellä asusteli joitakin heidän tuttujaan, jotka tulivat tapaamaan meitä siellä ollessamme. Tuttavaperheeni puhui heidän kanssaan aivan käsittämätöntä kieltä selvästikin vuolaasti omana äidinkielenään. Sitä ei mielestäni voinut pitää italian kielen murteena, koska en ymmärtänyt siitä juuri sanaakaan. Sitten kysyttyäni mitä kieltä he puhuvat, he sanoivat, että se on samaa kieltä kuin Sveitsissä puhutaan rajan toisella puolella. Ilmeisesti sillä ei mitään nimeä ollutkaan. He sanoivat, että vain hyvin pieni määrä ihmisiä ymmärtää sitä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Mitä tuon kertomuksesi tarkoitus on oikein selittää meidän suomalaisten pakkoruotsin tarpeista? Yksityiset minä, minä kokemukset eivät oikein vakuuta koko kansan pakkoruotsittamista, joka on aivan ainutlaatuista maailmassa. Monissa maissa on pakkokieliä ala- ja yläasteilla, mutta ei missään maassa koko koulu- ja opiskeluaikaa, kuten meillä ja kaiken lisäksi vielä niin pienen vähemmistön tähden.

Englanti pakkokielenä on toki viisasta, kuten se on Ruotsissa, mutta pienen maan kieli koko kansaa kattavasti pakotettuna, on suoranaista tyhmyyttä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #12

Tässä kommentissani eläydyin vain edellisen kommentin sanomaan Italiaa koskien ja vapautin itseni kaikista rooleista kielikysymyksen suhteen. Se ei siis ollut kannanotto pakkoruotsiin puoleen eikä toiseen. Keskustelu joskus rönsyilee, jopa täällä Puheenvuoronkin puolella.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu Vastaus kommenttiin #14

Ja minä eläydyin kommenttiisi, Juha, vaikka sen vasta nyt toteankin: olisi ollut kiintoisaa kärpäsenä katossa kuunnella tuota nimetöntä kieltä. Timo Andersson blogitekstissään Katalonia – vieraiden valtioiden halkoma kotimaa! sekä tekstin kommenteissa (http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2465...) valottaa historiallisia juuria tuolle katalaanin - (franco)provensaalin jatkumolle, joka ulottui Iberian itärannikolta ja yhä ulottuu Italian pohjoisosiin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #14

Hyvä niin ja kiitos vastauksestasi. Pata kattilaa soimaan, kyllähän minäkin liiankin usein eläydyn aiheen vierestä tarinoimaan:)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Muistakaa: 5/6-osaa riittää ja kaikki tämä skeida on entistä ...

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

"Muistakaa: 5/6-osaa riittää ja kaikki tämä skeida on entistä..."

Kun ratkaistaan asia neuvoa antavassa kansanäänestyksessä, niin silloin riittää enemmistö.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kansanäänestystä tässä kovasti on odoteltu, sillä se olisi ainoa demokraatinen tapa ratkaista tämäkin tyhmä kiista, joka tulee jatkumaan niin kauan kuin joku järkevämpi ehdotus tehdään. Toisaalta tulee järkeviä ja edistysmielisiä ruotsinkielisiä sääli, kun he joutuvat tässä tämänkin kiistan pelinappuloiksi, josta heille ei ole mitään hyötyä....päinvastoin. Armovitoset eivät yhtään oppimista lisää...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomen ja Neuvostoliiton politiikkaa ei voi järjellä perustella.

Suomi suorastaan haaskaa valtavat voimavaransa ja syyttää ulkopuolisia kuten Neuvostoliitto ennen.

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Nyt keski-iän ylittäneenä kun asiaa pohtii niin hiton kiitollinen olen pakkoruotsista, sillä on saanut töitä yllättävissä paikoissa. Nuorena kun ei tiedä, mitä vanhempana tarvitsee. Jos nyt voisin valita, niin olisi pitänyt olla myös pakolliset espanja, nepal, ja mandariinikiina, bengalista puhumattakaan.Ei tekisi haittaa kenellekään, ja töitä olisi aina.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Unohdit kokonaan mainita venäjän! Muuten jos nuo kaikki mainitsemasi kielet olisivat olleet pakollisia, niin kyllä armovitosia olisi ollut todistukset täynnä vähän joka luokallla:) Lisätekijänä olisi vielä ollut muiden tärkeiden taitojen jääminen täysin vieraiden kielten alle. Aika ei sentään riitä kaikkeen, mikä olisi hyödyllistä. Se on utopistinen ajatuskin.

Moni nuori kyllä tietää hyvin, että puhutuimmat kielet ovat viisainta oppia jo nuorena, jotta myöskin vieraiden maiden yliopistotkin ovat heille avoinna.

Käyttäjän mattila kuva
Riku Mattila

Jos valtiota ei olisi 1809 jaettu keinotekoisella kielialueen keskellä kulkevalla rajalla kahtia, nyt Norlannin ja Suomen ruotsinkieliset kielipoliitikot valittaisivat, että suomen kielelle ei ole perusteita.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hyvin mahdollista, että niin olisi käynyt ja se olisi ollut ihan ok. Pieni ja vähän maailmalla puhuttu suomen kieli olisi ollut monille täysin tarpeeton, ja yleensähän kansan suuri enemmistö voi päättää itse mitä kieliä se haluaa lapsilleen ja tuleville sukupolvilleen opettaa. Tarve olisi senkin todennäköisesti parhain päin ratkaissut - olettaen, että kielipolitiikkakin olisi noudattanut liberaaleja arvoja.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

12.12 2017 Keskipohjamaa

Väitös: ”Kaksikielisyys jäänne keskiajalta”
Vajaa kolmannes suomenkielisistä poliiseista osaa ruotsia tyydyttävästi. Kielitaito ruostuu, jos sitä käyttää harvoin. Poliisit ottavat kentällä avuksi kielipulmiin googlen kääntäjän, kollegat tai jopa äidin.
Johanna Puukka

Suomen kaksikielisissä poliisilaitoksissa työskentelevien poliisien kielitaito ei ole laissa vaaditulla tasolla, ilmenee filosofian maisteri Sanna Heittolan
väitöstutkimuksesta.

– Vain vajaa kolmannes suomenkielisistä poliiseista arvioi kielitaitonsa olevan sellaisella tasolla, että he kykenevät hoitamaan työnsä myös ruotsiksi, sanoo Vaasan yliopistossa väittelevä Heittola.

Yli 80 prosenttia ruotsinkielisistä poliiseista täyttää lain asettamat kielitaitovaatimukset suomen kielen osalta. Suomenkielisistä poliiseista vain vajaa 40 prosenttia arvioi osaavansa ruotsia kielilainsäädännön näkökulmasta riittävän hyvin eli vähintään tyydyttävällä tasolla.

Suomen Poliisijärjestöjen Liiton järjestöpäällikkö Mika Nygårdille
tutkimustulos ei ole yllätys.

– Oma kokemukseni on, että kielitaito ruostuu, jos sitä ei säännöllisesti käytä. Koulutuksessa saatua kielitaitoa tulisi pitää yllä täydentävillä kielikoulutuksilla, hän toteaa.

Tulevat poliisit opiskelevat Poliisiammattikorkeakoulussa ruotsia kolmen opintopisteen verran. Heitolan mukaan opintojen määrä on vähäinen.

– Siinä ajassa ehtii opetella pääasiassa ammattisanastoa. Kielitaidon pohjan pitäisi olla jo tullessa hyvä. Oman yliopistossa kertyneen opettajakokemukseni perusteella lukiossa hankittu kielitaito on heikentynyt, hän lisää.

”Kaksikielisyys järjetön fantasia”

Tutkimuksen mukaan poliisien suhtautumisessa ruotsin kieleen on eroja: osa hyväksyy kaksikielisyyden, osa suhtautuu negatiivisesti. Suurimmalla osalla on Heittolan mukaan kuitenkin positiivinen asenne kaksikielisyyteen.

Kaksikielisyydestä vastaajat totesivat muun muassa, että ”Kaksikielisyys on turha jäänne keskiajalta.” ja että ”Kaksikielisyyden toteutuminen on järjetön fantasia.”.

– Osalle ruotsin käyttäminen on luonnollinen osa poliisin työtä, kun taas toiset eivät suostu palvelemaan kansalaisia ruotsiksi. Osa poliiseista on sitä mieltä, että ”suomenruotsalaiset yrittävät kiusakseen ensin puhua ruotsia, mutta vaihtavat kielen suomeen, kun ymmärtävät tilanteen kestävän monta tuntia”, siteeraa Heittola tutkimusaineistoaan.

Puutteellinen kielitaito ei kuitenkaan johda Heittolan mukaan käytännön poliisityössä laajoihin ongelmiin, sillä ruotsinkielisten asiakkaiden määrä on suhteellisen pieni.

Poliisit ovat myös harjaantuneita ongelmanratkaisijoita.

– He voivat turvautua luoviinkin ratkaisuihin kyetäkseen hoitamaan työnsä myös toisella kotimaisella kielellä. Usein soitetaan kieltä paremmin taitavalle kollegalle tai jopa äidille. Myös paikalla olevia muita henkilöitä saatetaan pyytää apuun, Heittola toteaa.

Tarvittaessa poliisi saa tulkin avukseen joko puhelimeen tai paikan päälle.

– Lisäksi tiedän partioiden joskus hyödyntävän älypuhelimia ja googlen kääntäjääkin tiukan paikan tullen, Nygård lisää.

Nygårdin mukaan poliisit kokevat ruotsin puutteellista taitoa suuremmaksi ongelmaksi venäjän kielen taidon puutteen.

Kielilainsäädännön noudattaminen ontuu

Riittämätön kielitaito johtaa Sanna Heittolan mukaan siihen, että poliisin asiakaspalveluprosessit eivät ole kaikilta osin ihanteellisia kielilainsäädännön tai asiakkaan näkökulmasta.

– Kansalaiset eivät aina saa palvelua omalla kielellään, ja heille voidaan ehdottaa asiointikielen vaihtamista. Se taas voidaan nähdä lainvastaisena toimintana, kertoo Heittola.

Heittolan tutkimuksen mukaan poliisit ovat yhtä mieltä siitä, että poliisilaitosten kaksikielisyys vaatii panostusta, mutta ovat eri mieltä panostuksen kannattavuudesta.

– Poliisiviranomaisen on huolehdittava, että työntekijöillä on riittävä kielitaito hoitaa työtehtävänsä. Poliisit kuitenkin kertovat, ettei kielitaitoa ole otettu huomioon rekrytointiprosessissa, eivätkä he ole saaneet mahdollisuutta osallistua kielikursseille, Heittola kertoo.

– Kielitaitoa ylläpitävät kurssit ovat itse asiassa harvinaisia, Nygård vahvistaa.

Kieltä taitavat kuormittuvat

Vaikka suurin osa poliiseista on halukkaita parantamaan toisen kotimaisen kielen taitoaan, käyttää osa heistä ruotsia niin harvoin, ettei kielitaidon parantaminen ole välttämättä tarkoituksenmukaista työnteon näkökulmasta. Kollegoiden riittämätön ruotsin kielitaito tai haluttomuus käyttää kieltä johtavat kuitenkin kielitaitoisten poliisien kuormittumiseen.

Yksittäisten poliisien riittämätön kielitaito on myös kansalaisten oikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallista, sillä monissa tilanteissa kielitaitoisia poliiseja ei ole saatavilla.

– Kielitaidon parantamista tehokkaampaa voisikin olla luoda yhtenäisiä toimintamalleja kaksikielisyyden toteutumista ajatellen, Sanna Heittola pohtii.

Tutkimusmateriaali koostuu 516 poliisin kyselylomakevastauksesta sekä 22 haastattelusta. FM Sanna Heittolan ruotsin kielen alaan kuuluva väitöskirjatutkimus

”Poliisista päivää, från polisen god dag” tarkastetaan lauantaina 16. joulukuuta Vaasan yliopistossa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niinhän sitä poliisipartiosta ikävä kyllä tiedetään, että toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa. (Joissain maissa tosin on vielä kolmas, joka vahtii näitä kahta intellektuellia.)

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

Tuo tutkimus suomenkielisten poliisien ruotsin taidosta on suomalaisen kaksikielisyyden koko kuva. Tuolta se näyttää, kun alle viiden prosentin vähemmistökieltä yritetään pitää virallisena kielenä.

Tutkimuksessa 30% suomenkielisistä poliiseista arvelee pystyvänsä suoriutumaan työtehtävistään ruotsiksi. Eivät varmaan ole koskaan kokeilleet. Aamun Hbl:n pääkirjoittajakin korosti, kuinka kieli on poliisin tärkein työkalu. Vasta kun pitkäkään puhe ei tehoa, tartutaan järeämpiin keinoihin. Tuon tasoista ruotsia puhuu suomenkielisistä poliiseista tuskin juuri kukaan. Suomenruotsalaiset taas eivät vaikuta olevan erityisen kiinnostuneita poliisin ammatista.

Suomenkieliset poliisit eivät tule milloinkaan osaamaan ruotsia kielilain edellyttämällä tavalla, tehtiinpä asialle mitä hyvänsä. Miksi sitä muuten pitäisi yrittää?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Meillähän oli myös ikävä tapaus täällä Tapiolassa joskus yli kymmenen vuotta sitten. Nuorisosta joku lähiasukas valitti poliisille, kun he pitivät yöllä liikaa mekkalaa, partio tuli ja oli komentanut joukkoa hajaantumaan ja pitämään pienempää ääntä...

Niinpä, ja nämä pojat eivät yhtään ymmärtäneet kieltoa suomeksi ja vaativat perustuslakiin vedoten kieltoa ruotsiksi. Saivat huonoa ruotsia vastaukseksi ja siitä riemu oli pojilla revennyt. Pilkkakirves lensi vauhdilla poliisien niskaan.

Tapaus herätti varsin paljon kiukkua suomenkielisissä, mikä ei yhteiseloa ainakaan yhtään paranna. Ihmeteltiin lähinnä, että miten murrosikäiset nuoret eivät ole oppinut suomea sen vertaa, että ymmärtäisivät miksi poliisi ylipäätään tuli paikalle. Monet maahanmuuttajat osaavat jo vuodessa paremmin suomea kuin nämä nokkavat nuoret:) Tästä oli juttukin muinoin Länsiväylässä ja ruotsinkieliset vaativat poliisille lisäkursseja ruotsissa:)

Näyttää muuten tämä sama halveksiva asenne jääneen myös täällä Puheenvuorossa monen kirjoittajankin päälle. Olet tyhmä ja lukutaidoton, jos et opi ruotsia. Ei kiva asenne, mutta noudattaa tietysti hyvin historiallisia perinteitä, jolloin kaikki sivistyneet osasivat sujuvaa ruotsia. Muista kielistä ei sitten piitattukaan ja sama peli jatkuu nähtävästi edelleen.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

"Perustuslain mukaan nyt jo 100-vuotiaan Suomen toinen virallinen kieli on suomen lisäksi ruotsi."
Perustuslain mukaan tämä on totta.Käytännössä suomi on suhteessa 88,3 % / 5,3 % yksikielinen,sekä useita monikielisiä, tämä on vain tosiasioitten tunnustamista. Eri tutkimukset tätä tukevat. Kuinka monta tutkimusta vielä pitää tehdä,.”Poliisista päivää, från polisen god dag” tarkastetaan lauantaina 16. joulukuuta Vaasan yliopistossa."Onko armeija seuraavana, että saadaan tämä vakuuttuneeksi kaikille osapuolille.

Kielipolitiikkaa ei voi historiallisuuteen vedota ,eikä omien henkilö kokemuksien mukaan vakuuttaa.Tänä päivänä netti-mailma antaa verkostoitumisen mahdollisuuden, ja tietoa tosi asioista, sitä ei voi media eikä kukaan muukaan tukahduttaa.Päättäjillä ja medialla on iso rooli saada tämä vuosia kestävä kieliriita vihellyttyä poikki, sekä tuoda yhteiskuntarauhaa sekä yhteiseloa kielivähemmistön kanssa.Uskon että tätä haluaa molemmat osapuolet, aivan mielipidetutkimuksien mukaan. Kuitenkin länsimaisessa demokratiassa yleensä pakkoa ei ole, mutta diktaattori valtioisssa kyllä

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Tämä vaatisi vain ruotsinkielien päivitystä - 2000 luvun suomessa näkemystä. Helsingissä tilanne on se, että ruotsinkielen säilymiselle parhaaksi nähdään kaksikieliset koulut eli Taxellin rotukieli-ideologian/taustajoukon opeista ollaan luopumassa.

Esim Vaasassa päin ruotsinkielisten suhde suomenkielisiin nähden on niin paljon suurempi kuin pääkaupunki seudulla,ajatukset tulevat muuttumaan vasta 20 vuoden päästä. Tutkimusten mukaan juuri kaksikielinen opetus on järkevä asia niin miksi kaksikielisellä alueella ei voi olla kaksikielistä koulua? Ruotsissa on kaksikielisiä kouluja (suomi/ruotsi) ainakin 5kpl ja suomessa ei ainuttakaan, ruotsi ei ole virallisesti kaksikielinen kuten suomi on. Omien lasten lähikoulu Vaasassa on kaksikielinen (suomi/englanti) kukaan ei pelkään identiteettinsä puolesta vaan homma on aidosti kansainvälistä ja lapset tuntuvat puhuvan suomea ja englantia yhtä hyvin.

Oppilaat joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi ovat pääsääntöisesti työssäkäyvien työperäisten maahanmuuttajien lapsia niin ympäristö on oikeasti kansainvälinen. Kyllä suomessa ja paikkakunnilla jossa maahnmuuttoa on ,saisi olla vaikka yksi koulu jossa (FIN/SWE/ENG) opetuskielenä.

Käpertymällä omaan nurkkaan ruotsinkielen asema ei parannu tässä maassa. Alueellinen kaksikielisyys minun näkökulmasta parantaisi ruotsinkielen asemaa suomessa, tämä "pakkoruotsi" keskustelu katoaisi samantien jolloin kieleen ei kohdistu negaatioita

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

12.12.2017 Eduskunta hyväksyi alueellisen kielikokeilun !

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005487595.html

Eduskunta hyväksyi tiistaina lopullisesti kielikokeilulain, jolla ruotsin opiskelu voidaan korvata toisella kielellä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kielikokeilun oppilasmäärät ovat vain surkean pienet, joten ne eivät paljoakaan pysty auttamaan vieraiden kielten monipuolisuuteen. Osallistujat ovat niitä, joille venäjä on myöskin se tärkein kieli osata ja oppia, ja se on tietysti hieno asia.
Itärajalle heitä on jo hartaasti toivottu pitemmän aikaa, mutta ei edes kaikkia halukkaita kouluja sen piiriin pystytty järjestämään. Rajanveto vain oli turhankin tarkkaa touhua ja oppilasmäärät kovin pieniä, mutta alku se on tämäkin. Kuka onkaan antanut poliitikoille näin suuren vallan päättää koko Suomelle tärkeästä asiasta.? :)

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Kaija kelhu hyvä kysymys? Täytyy sanoa että ei suomen historian saatossa ole demokratiaa näin halvennettu, kuin suomen kielipolitiikassa.Suomen kaksikielisyyttä pidetään yllä, vaikka käytännössä se ei toimi, eikä ikinä tule toimimaaan .Suhteessa 88,3 % / 5,3 % väestömäärä jossa ruotsinkielisyys on länsirannikolle.Muu suomi kärsii "pakkoruotsista" kieli jota eivät arjessa kohtaa.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Suomensuomalaisten on syytä alkaa korostaa omaa identiteettiään, koska muuten päädymme jatkossakin vain muiden vähemmistö ryhmien erityisoikeuksien maksumieheksi.Esim.Perustuslaista ei ole pakkoruotsin tueksi muutoin kuin omaatuntoa ja rehellisyyskäsitettä venyttäen. Tai tietämättömyys!

Toisia suomalaisia/vähemmistöä kielipalvellen, jotka suurin osa jo osaa suomea , suomen elintaso ei nouse,rahaa otetaan toisesta taskusta toiseen, usein on kärsijänä se heikoin lenkki.Nyt vaaditaan erityisen vahvasti aloja ja kielikoulutusta, jotka ovat kytköksissä tietoyhteiskuntamaihin, jotka harjoittavat laajaa kaupankäyntiä, ja tuovat tuloja suomelle. Pysyäksemme mukana on meidän oltava osana kaupallista kielikulttuuri osaamista, tässä Suomi on kielellisesti pahasti jäljessä

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset